Meillä on kaikilla kuulkaa pienet hampaat! Ne ovat aivan mahtavat, koska niillä voi koittaa purra. Äiskäkoiraan koitettiin eka, se ei oikein arvostanut ja alkoi välittömästi lyhentää aikaa, jonka se hengailee meidän kanssa. Kasvattajatätiä koitetaan pureskella aina sopivassa välissä, etenkin kun se siivoaa meidän pentulaatikkoa. Silloin me kaikki pyöritään sen jaloissa koko ajan ja muristaan, haukutaan ja yritetään vähän järsiä sen jalkoja. Me myös leikitään jo vähän toistemme kanssa ja meillä on mäykkykaveri, joka on kuulemma pentu vielä itsekin, ja se rakastaa meidän kanssa touhuamista. Se itkee tuolla laatikon ulkopuolella aika usein jo, jos sitä ei päästetä meidän luokse.
Meillä menee edelleen oikein kivasti. Kaikki kehittyvät eteenpäin, omaan tahtiinsa. Eilen aloitimme myös kiinteän ruoan syömisen. Nyt pitääkin muistaa ensin tarkistaa, onko kasvattajatädillä ruokaa vai meinaako se tehdä jotain huoltotoimenpiteitä. Ihan vaan että tiedetään, kannattaako sitä esimerkiksi puraista vähän vai ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti